Eksynyt heinäsirkka ja Zen

No niin, aloitetaanpa uudestaan. Vuosi on kulunut ja olen taas saaristossa lomaa viettämässä. Läppärini on rikki joten joudun toistaiseksi kirjoittamaan iPhonella. Siksi tekninen toteutus saattaa tekstissä ja lay-outissa paikoin ontua.

Elokuu – kärpäset ovat aivan sekaisin ja hyttyset vihaisia. Päivät ovat samettisen aurinkoisia ja öisin sataa. Yksinäinen heinäsirkka sirahteli pari päivää surkeasti nurkissani täällä sisällä. Etsin ja partioin, mutta sirahtelu kuului aina epämääräisestä suunnasta. Tänään sitten sirkka vihdoin parkkeerasi keskelle pirtin lattiaa ja onnistuin pyydystämään sen kahvimukiini – muki oli luonnollisesti tyhjä. Pääsi kavereidensa luokse ulos sirittämään.

Aloin tänään lukea amerikkalaisen psykoterapeutin David Richon kirjaa Viisi asiaa joita ei voi muuttaa – hyväksyminen tienä onnellisuuteen. Richo yhdistää kirjassaan länsimaista psykologiaa ja itämaista viisautta – lähinnä zenbuddhalaisuutta, jota olen tutkiskellut jo useita vuosia. Kirja tekee levolliseksi kerratessaan, mikä elämässä on olennaista ja mitkä ovat ihmiselämän realiteetit. Kirja suo rikkaita oivalluksia omasta elämästä. Suosittelen, loistava kirja kenelle tahansa henkisen tien kulkijalle tai sitä etsivälle. Kirjoitan lisää kirjan luettuani.

Sataa kaatamalla. Hyvää yötä, huomenta tai päivää koska sitten luetkaan tämän.

20120807-004617.jpg

Mainokset

Veneen henki

Otin veneeni käyttöön tänä vuonna erilaisten siviilielämän vastoinkäymisten takia vasta kesän kynnyksellä. Siis venekauden aloittamiselle oli alunpitäen esteitä. Veneen sitten saavuttua telakalta moottori sammui parin sadan metrin ajon jälkeen. Kävi ilmi, että 100 litran kiinteässä tankissa oli toistakymmentä litraa vettä. Kun hinaajaveneestä vielä katkesi ohjausvaijeri, jouduin melomaan 900 kiloa rautaa rantaan.

Vesi yritettiin ensin saada pois tankista ajamalla, mutta kun kone ei suostunut käymään kunnolla, piti tankki avata ja pumpata tyhjäksi. Vene oli ajokunnossa juhannuksena, mutta heti seuraavana sunnuntaina epäonni jatkui kun moottori osui kiveen. Vene lähti laivalla Paraisille, jossa moottorin alapää ja vetoakseli oli tarkoitus vaihtaa. Veden ilmestymiselle tankkiin ei koskaan löytynyt selitystä. Kondenssivettä ei voi syntyä tuollaista määrää.

Loma lähestyi ja olin ilman venettä. Kun osat Saksasta vihdoin saapuivat, korjaamon tilaama vetoakseli oli väärä. Korjaus siirtyi ja aloitin kesälomani lainaveneellä.

Kun veneeni eilen tuotiin korjattuna trailerilla sovittuun paikkaan, lähdimme poikani kanssa onnellisina ajamaan parinkymmenen merimailin matkaa saarellemme. Vajaan merimailin päässä rannasta moottorin hälytys alkoi huutaa hoosiannaa ja perästä nousi savupilvi. Moottori sammui ja jäimme killumaan merelle uskomatta tilannetta todeksi. Ohi ajaneen veneen avustamana pääsimme takaisin lähtöpaikkaan, josta kaikeksi onneksi tavoitin trailerimiehen puhelimella vielä kohtuullisen matkan päästä.

Trailerimiehelle ja asentajalle syntyi puhelinkonferenssin tuloksena yhteinen käsitys siitä, että korjaamolta oli jäänyt asentamatta elintärkeä osa ja siksi moottorin jäähdytysjärjestelmä ei toiminut. Siirryimme rantaravintolaan odottamaan asentajaa ja puuttuvaa osaa Paraisilta. Korjaamon anteeksipyyntö oli kursailematon: piikki oli auki parin tunnin odottelun ajan, ja pöytään tarjottiin munkkikahvit, olutta ja konjakkia.

Lopulta pääsimme seitsemän aikoihin illalla matkaan ja ajoimme navakassa tuulessa merenselän yli Nötöseen. Matkan kruunasi sateenkaari, joka ilmestyi taivaalle juuri ennen satamaan saapumista. Haimme kaupasta makkaraa ja ajoimme kotiin grillaamaan. Vene oli vihdoin ehjänä kotona.

Kaikkien kiemuroiden jälkeen aloin miettiä, onko veneellä toisinaan oikutteleva henki? Vai onko olemassa kaikkien veneiden yhteinen suuri henki, joka parhaaksi katsomallaan hetkellä joko palkitsee tai rankaisee veneen omistajaa. Uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon kuultuani että Nötössä on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen paljon veneongelmia.

Veneeni kulkee nyt iloisesti ja juuri rantauduin kyliltä. Kun moottorissa ei kuitenkaan tuntunut löytyvän aivan tuttua vääntöä, tarkistin potkurin. Remontin yhteydessä moottoriin on asennettu potkuri liian pienellä nousulla – siis väärä potkuri! Sama rumba jatkuu! Maanantaina taas soitto korjaamolle ja potkuri vaihtoon.

En tiedä, miten veneen henkeä pitäisi lepyttää. Riittäisikö yhdeksän päivittäistä kumarrusta merelle päin? Taidan kokeilla. Ei tästä muuten kunnialla selvitä.

Roxette ja lojumisen taito

Kesälomassa on parasta kun voi aamulla herätessään jäädä lojumaan sänkyyn ja nousta ylös kun siltä tuntuu. Välillä on tosin kammettava itsensä ylös aikaisin jotteivat kalat sula verkkoihin helteiden lämmittämässä vedessä.

Sängyssä lojuminen on kuitenkin erilaista kuin ennen. Vaikka olen meditoimalla opetellut välttämään turhaa ajattelua erityisesti levon ja puhumattakaan loman aikana, tartun silti tämän tästä petikaveriini iPhoneen jonkun seikan pälkähtäessä päähäni. Niin tein nytkin ja kirjoitan tätä sängyssä maaten puhelimeni erittäin näppärällä Evernote-sovelluksella.

Niin, en ole tietokniikan asiantuntija enkä kauppias. Olen verkkokalastaja ja älypuhelimen tehokäyttäjä. Mukanani on kulkenut Nokian kenkälaatikkopuhelimen seuraajista lähtien Nokia-merkkinen puhelin. Tämän vuoden alusta iPhone, jota en enää muuksi vaihda. Verkon silmäkoko vaihtelee kalastettavan kalan mukaan.

Lomalla on aikaa verkkokalastuksen ohessa surffata netissä. Hyvällä puhelimella se on erityisen kätevää. Nyt olen jäänyt koukkuun uuteen sosiaalisen median tuotteeseen Google+:aan, joka vaikuttaa oikein lupaavalta. Google+:n tässä vaiheessa vielä betaversio on pääasiassa hömppää tuottavaan Facebookiin verrattuna huomattavasti mielekkäämmän oloinen. Google+:n ympyröihin, tai mitä ne nyt suomeksi ovatkaan, näyttää kertyvän oman tai muuten kiinnostavan alan ihmisiä. Heidän virittämänsä keskustelut ja jakamansa linkit ovat ihan oikeasti kiinnostavia – ainakin pienen alkuverryttelyn jälkeen. Monet Google+:aan liittyneet tutut Twitter-naamat tuntuvat pian entistä tutummilta ja oma verkosto kasvaa kuin simppujen määrä Saaristomerellä. Toki Facebookilla on edelleenkin oma tehtävänsä elämässäni: se muun muassa päivittää minut erilaisilla kulttuuririennoilla. Ja onhan siellä vielä 442 ystävääni, joita ei noin vain pyydystetä Google+:n haaviin.

Mitä rientoihin tulee, irtosi Roxetten ensi lauantain loppuun myydyn Paraisten konsertin lippu koukustani. Suuntaan siksi veneeni lauantaina Nauvon Nötöseen, jossa vietetään koko päivän ja illan perinteisiä kesäjuhlia. Kirppari, lastenohjelmaa, tanssit jne. Niihinkin voi tutustua edelleen Facebookissa – ei vielä Google+:ssa. Twitteriä en muuten ole jaksanut seurata muutamaan päivään; Google+ ja Facebook riittävät. Rajansa se on lomalaisellakin.

Ps. Veneiden kanssa on ollut ongelmia joten kalastusrintamalta ei ole vielä erityisemmin kerrottavaa.