Veneen henki

Otin veneeni käyttöön tänä vuonna erilaisten siviilielämän vastoinkäymisten takia vasta kesän kynnyksellä. Siis venekauden aloittamiselle oli alunpitäen esteitä. Veneen sitten saavuttua telakalta moottori sammui parin sadan metrin ajon jälkeen. Kävi ilmi, että 100 litran kiinteässä tankissa oli toistakymmentä litraa vettä. Kun hinaajaveneestä vielä katkesi ohjausvaijeri, jouduin melomaan 900 kiloa rautaa rantaan.

Vesi yritettiin ensin saada pois tankista ajamalla, mutta kun kone ei suostunut käymään kunnolla, piti tankki avata ja pumpata tyhjäksi. Vene oli ajokunnossa juhannuksena, mutta heti seuraavana sunnuntaina epäonni jatkui kun moottori osui kiveen. Vene lähti laivalla Paraisille, jossa moottorin alapää ja vetoakseli oli tarkoitus vaihtaa. Veden ilmestymiselle tankkiin ei koskaan löytynyt selitystä. Kondenssivettä ei voi syntyä tuollaista määrää.

Loma lähestyi ja olin ilman venettä. Kun osat Saksasta vihdoin saapuivat, korjaamon tilaama vetoakseli oli väärä. Korjaus siirtyi ja aloitin kesälomani lainaveneellä.

Kun veneeni eilen tuotiin korjattuna trailerilla sovittuun paikkaan, lähdimme poikani kanssa onnellisina ajamaan parinkymmenen merimailin matkaa saarellemme. Vajaan merimailin päässä rannasta moottorin hälytys alkoi huutaa hoosiannaa ja perästä nousi savupilvi. Moottori sammui ja jäimme killumaan merelle uskomatta tilannetta todeksi. Ohi ajaneen veneen avustamana pääsimme takaisin lähtöpaikkaan, josta kaikeksi onneksi tavoitin trailerimiehen puhelimella vielä kohtuullisen matkan päästä.

Trailerimiehelle ja asentajalle syntyi puhelinkonferenssin tuloksena yhteinen käsitys siitä, että korjaamolta oli jäänyt asentamatta elintärkeä osa ja siksi moottorin jäähdytysjärjestelmä ei toiminut. Siirryimme rantaravintolaan odottamaan asentajaa ja puuttuvaa osaa Paraisilta. Korjaamon anteeksipyyntö oli kursailematon: piikki oli auki parin tunnin odottelun ajan, ja pöytään tarjottiin munkkikahvit, olutta ja konjakkia.

Lopulta pääsimme seitsemän aikoihin illalla matkaan ja ajoimme navakassa tuulessa merenselän yli Nötöseen. Matkan kruunasi sateenkaari, joka ilmestyi taivaalle juuri ennen satamaan saapumista. Haimme kaupasta makkaraa ja ajoimme kotiin grillaamaan. Vene oli vihdoin ehjänä kotona.

Kaikkien kiemuroiden jälkeen aloin miettiä, onko veneellä toisinaan oikutteleva henki? Vai onko olemassa kaikkien veneiden yhteinen suuri henki, joka parhaaksi katsomallaan hetkellä joko palkitsee tai rankaisee veneen omistajaa. Uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon kuultuani että Nötössä on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen paljon veneongelmia.

Veneeni kulkee nyt iloisesti ja juuri rantauduin kyliltä. Kun moottorissa ei kuitenkaan tuntunut löytyvän aivan tuttua vääntöä, tarkistin potkurin. Remontin yhteydessä moottoriin on asennettu potkuri liian pienellä nousulla – siis väärä potkuri! Sama rumba jatkuu! Maanantaina taas soitto korjaamolle ja potkuri vaihtoon.

En tiedä, miten veneen henkeä pitäisi lepyttää. Riittäisikö yhdeksän päivittäistä kumarrusta merelle päin? Taidan kokeilla. Ei tästä muuten kunnialla selvitä.

Advertisements

3 thoughts on “Veneen henki

  1. Harri, veneet ovat naispuolisia. Käytös ja käsittely siis sen mukaisia :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s